Thursday, October 23, 2014

Koulu- ja opiskelutaipaleeni

Ajattelin nyt hieman pohdiskella, että missä kaikkialla sitä onkaan tullut opiskeltua. Sanottakoon sen, että en vieläkään tiedä mitä todella haluan tehdä "isona", joten jos siellä joku toinenkin kamppailee jatko-opiskelupaikan kanssa, olen hyvä esimerkki siitä, että kaikkea voi kokeilla. Tiedän kuitenkin yksilöitä, jotka ovat käyneet kokeilemassa paljon enemmän eri vaihtoehtoja kuin minä, joten tämä oma taipaleeni ei ole vielä lainkaan pitkä, mutta sitäkin enemmän kivinen (tosin nyt taidan kulkea metsäpolulla).

Aloitetaan vaikka ihan alusta, eli päiväkodeista (tai tarhoista, eivät ole kouluja, mutta eräänlaisia oppimispaikkoja kyllä). Ensimmäinen tarha missä kävin oli Rajakylän päiväkoti. Asuimme siinä vieressä kerrostalossa, joten matka sinne ei ollut pitkä. Vuonna 1998 muutimme ja siirryin Hintan päiväkotiin. Tarhamatkaa oli parisen kilometriä ja kuljimme sen pääosin pyöräillen (ensin minä äidin pyörän tarakalla turvaistuimessa, sitten pelkästään tarakalla ja lopuksi pyöräilin itse). Talvella se oli hieman extremeä, nimim. peilijäällä melkein lennettiin. Myös esikoulun kävin Hintassa.

Ala-asteelle menin Myllyojan kouluun, jonne oli kotoani matkaa noin puoli kilometriä. Kolmannesta kuudenteen luokkaan olin musiikkiluokalla ja soitin viulua. Ala-asteen jälkeen suurin osa luokkalaisistani jatkoi musiikkiluokkaa Pohjankartanon yläasteelle, mutta minä meninkin Laanilan kouluun, joka oli noin kolmen kilometrin päässä kotoani.

Yläasteella ollessani haaveilin hotellisiivoojan, hevosenhoitajan, sisustusarkkitehdin ja vaatetusompelijan ammateista. Ajatuksena oli, että en ainakaan menisi lukioon. Kun yhteishakupäivä sitten koitti, en ollut osannut päättää minne haen, joten päätin hakea eri lukioihin. Suunnitelmissa oli kuitenkin, että jos saisin lukiosta tarpeekseni vuodessa, hakisin Haukiputaalle sisustuspuolelle (ainakin silloin sinne haettiin vain joka toinen vuosi).

Pääsin opiskelemaan ensimmäiseen vaihtoehtooni, eli Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukioon. Muina vaihtoehtoina minulla taisi olla Merikosken ja Laanilan lukiot. Sain lukiosta niin kivoja kavereita (ja toki siellä oli myös paljon vanhoja kavereita), että en hennonnut sitten lopettaa kesken, vaikka arvosanat eivät päätä huimanneetkaan. Valmistuin ylioppilaaksi AABBC arvosanoin keväällä 2013, eli läpi meni!


Lukion jälkeen hain opiskelemaan hevosenhoitajaksi Hingunniemeen Ylä-Savon ammattiopistoon, minne pääsinkin sitten sisään ekalla kertaa (ei vaadi paljoa, sinne otettiin meistä ainakin kaikki jotka kokeisiin menivät). Opiskelin siellä kolmisen kuukautta (kohta itseasiassa vuosipäivä lopettamisesta), minkä jälkeen tajusin, että ala ei ole minua varten. Tutustuin aivan ihaniin ihmisiin, opin uusia asioita hevosista ja opin ajamaan traktorilla! Vaikka välillä kaipaan sinne takaisin, en kuitenkaan kaipaa sitä ammattia, vaan enemmänkin niitä ihmisiä ja hevosia. Hevoset vain harrastuksena ainakin nyt, jos joskus jää vaivaamaan että en opiskellut ammattia loppuun, voin aina palata takaisin (esim. aikuispuolelle).




Kun palasin kotiin hevoskoulun lopetettuani, lorvailin vain, kunnes äiti nakkasi hakupaperit kouraan: "Haet tuonne tai et asu enää kotona!" Kyseessä oli siis Oulun Palvelualan Opiston kotitalouskoulu, minne sitten hain ihan mielenkiinnostakin. Olin miettinyt sitä vaihtoehtoa aiemminkin, joten miksi en kävisi sitä nyt kun ei ole muutakaan tekemistä. Valmistuin sieltä keväällä 2014, koska kyseessä ei tosiaankaan ole kuin viisi kuukautta kestävä koulu. Opin paljon uusia ja tärkeitä asioita, sekä sain muutaman hyvän kaverinkin. Sain myös rahastipendin koulumenestyksestä. :D





Kotitalouskoulun jälkeen hain opiskelemaan Tampereen seudun ammattiopistoon vaatetusompelijaksi, hotellin vastaanottovirkailijaksi ja liiketaloutta, sekä Tampereen ammattikorkeaan liiketalouden linjalle. En päässyt mihinkään niistä sisään, joten hain sitten jälkihaussa painoviestintään ja jonnekin muualle, ja ensimmäiseen pääsin sisälle. Pari viikkoa koulua käytyäni minulle soitti joku Tredun opoista, että olisinko halukas ottamaan paikan vaatetusompelijalinjalla. Olin kuitenkin jo päättänyt käydä painoviestintälinjan loppuun, joten kieltäydyin tarjouksesta.

Joten tässä sitä nyt ollaan, matkalla painotuotantoassistentiksi, eli helpommin sanottuna painajaksi. Enkä usko että tämä jää viimeiseksi ammatiksi.


No comments:

Post a Comment